keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Värikäs kukkakaalikeitto

Hiirialusta onkin panda-alusta.

Ei nyt jaksa kirjoittaa johdantoa sen enempää kuin että: "Syö paljon eri värisiä kasviksia, niin saat paljon tärkeitä juttuja*!"

*Hienosti sanottuna nämä jutut ovat erilaisia ravintoaineita, kuten fytokemikaaleja. Jos asia kiinnostaa, niin alkuun pääsee vilkaisemalla Wikipedia-artikkelia ja jos homma kiinnostaa vielä enemmän, niin kantsii lukea kirja Color Me Vegan.

Värikäs kukkakaalikeitto (riittää ehkä kahdelle nälkäiselle)
  • 1 punasipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl rypsiöljyä (+ 1 rkl rypsiöljyä lopuksi)
  • 0,5 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
  • 5 dl vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl keskitulista karrijauhetta
  • 1 chili
  • 200 g kukkakaalia (noin puolikas keskikokoisesta kukkakaalista)
  • kaksi lehtikaalin oksaa
  • puolikas paprika
  • 2 dl pakasteherneitä
  • 1,5 dl kookosmaitoa (tai enemmän, minulla oli vain pieni purkki)
  1. Kuutioi punasipuli ja hienonna valkosipuli. Kuumenna ruokalusikallinen öljyä kattilassa puolilämmöllä ja paista sipuleita muutaman minuutin ajan. Lisää jeera ja paista vielä hetki.
  2. Lisää kattilaan vesi, suola ja karrijauhe. Käännä levy kuumemmalle. Hienonna chili ja lisää se kattilaan.
  3. Revi kukkakaali pieniksi paloiksi ja lisää kattilaan, kun vesi kiehuu. Keitä kolme minuuttia.
  4. Revi lehtikaali postimerkin kokoisiksi paloiksi ja kuutioi paprika. Lisää lehtikaali, paprika ja pakasteherneet kattilaan. Keitä kolme minuuttia.
  5. Lisää lopuksi keiton sekaan kookosmaito.

Unohdin, että minun piti laittaa persiljaa keiton päälle.
Koska keittoannosta oli jo ehditty pilata syömällä monta lusikallista, otin kuvan pelkistä persiljoista
ja lisäsin persiljat sen jälkeen keiton sekaan.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Seitannakkipiilopitsa

Löysin!
En ole koskaan ollut nakkien suurkuluttaja, mutta tätä eilen kuulemaani ideaa piti testata heti käytännössä. Seitannakkipiilopitsa on pitsaa, jonka reunojen alle on rullattu piiloon seitannakkeja!

Frankenberger-seitannakit eivät välttämättä ole väritykseltään sitä näteintä laatua,
mutta makunsa on oikein mainio.

Seitannakkipiilopitsa
  • 1 pitsataikina (+ 1 rkl seesaminsiemeniä)
  • 9 pientä seitannakkia (esim. Topas Frankenberger tai Topas Pikkupojan nakki)
Tomaattikastike
  • 0,5 dl tomaattipyrettä
  • 1 rkl Sriracha- tai Texas Pete -kastiketta (tai muuta tulista kastiketta)
Täytteet
  • 1 dl soijarouhetta (+ vettä ja 0,5 tl kasvisliemijauhetta)
  • 1 punasipuli
  • 2 tomaattia
  • puolikas paprika
  • puoli pakettia sulavaa soijajuustoa (esim. Cheezly Pepperjack)
Pinnalle
  • kuivattua oreganoa
  • valkosipulimurskaa
  1. Valmista pitsataikina ohjeen mukaan. Lisää taikinaan halutessasi seesaminsiemeniä. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi ja kaulitse se sitten pyöreähköksi levyksi.
  2. Sekoita tomaattikastikkeen ainekset keskenään. Levitä kastike pitsapohjan päälle.
  3. Asettele seitannakit pitsapohjan reunoihin. Rullaa pitsapohjaa seitannakkien päälle.
  4. Turvota soijarouhe kasvisliemellä maustetussa kuumassa vedessä. Kaada ja/tai puristele mahdollinen ylimääräinen vesi pois.
  5. Kuori ja suikaloi punasipuli ja leikkaa tomaatti ja paprika. Sekoita sipulit, tomaatti ja paprika soijarouheen sekaan ja kaada pitsapohjan päälle.
  6. Murustele pinnalle soijajuusto.
  7. Paista 250-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Ripottele valmiin pitsan päälle kuivattua oreganoa ja valkosipulimurskaa.
  8. Leikkaa slaisseiksi ja tarjoile.
Slaissit, kurkkaava seitannakki ja kattolampun välähdys.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Sipulirengaspikkuleivät

Kahvipöydän komistukset!

Miksi sipulirenkaissa on kolo? No tietysti sitä varten, että sinne laitetaan jotain täytettä, kuten soijajuustoa! Suosittelen syömään nämä ketsupin ja jonkin tulisen kastikkeen sekoituksen kera. Toimivat myös kylminä, jos nyt jostain syystä haluaa tarjota vaikka vieraille juhlissa tällaisia hassutuksia.

Sipulirengaspikkuleivät
  • pakastettuja paneroituja sipulirenkaita
  • sulavaa soijajuustoa (esim. Cheezly)
  • valkosipulirouhetta
  • mustia seesaminsiemeniä
  1. Asettele sipulirenkaat leivinpaperin päälle.
  2. Murenna niiden koloihin reilusti sulavaa soijajuustoa.
  3. Ripottele sipulirengaspikkuleipien pinnalle valkosipulirouhetta ja mustia seesaminsiemeniä.
  4. Paista 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.
  5. Anna pikkuleipien jähmettyä muutaman minuutin ajan ennen niiden siirtämistä, jotta soijajuusto ehtii hieman asettua eikä valu pois.

Soijajuustokasa kutistuu paistamisen aikana littanaksi, joten soijajuustoa saa laittaa paljon!
Yhdestä Cheezly-kiekosta riittää pyöreästi kuuteentoista pikkuleipään.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kookoksinen kaalikeitto

Kuplia keitossa...

Tässä ohje vähän toisenlaiselle kaalikeitolle, joka maistuu heille, jotka tykkäävät siitä, että ruoassa on pieni aavistus kaukoitää. Jotenkin tässä napsahtivat kaikki osaset kivasti paikoilleen: inkivääri ja chili tuovat mukavaa tulisuutta, kookosmaito ja linssit puolestaan kermaisuutta, kaali tietenkin kaalista pehmeyttä ja porkkanat kivaa väriä ja suutuntumaa. Jos minulla olisi ollut perunaa, olisin laittanut sitäkin tämän keiton joukkoon, sillä uskon sen sopivan tähän passelisti.

Kookoksinen kaalikeitto (monelle)
  • 2 sipulia
  • n. 600 g kaalia
  • 1 rkl öljyä
  • 2 dl punaisia linssejä
  • 1 l vettä
  • 2 tl kasvisliemijauhetta
  • n. 2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 2 tl soijakastiketta
  • 1 tl suolaa
  • 2 kaffirlimen lehteä
  • 1 pieni kuivattu tulinen chili*
  • 3 porkkanaa
  • 4 dl kookosmaitoa
  1. Pilko sipuli ja kaali. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullosta siinä sipulia viitisen minuuttia. Lisää kaali ja kuullota sitäkin noin viiden minuutin ajan.
  2. Lisää kattilaan linssit, vesi, kasvisliemijauhe, inkivääri, soijakastike, suola, kaffirlimen lehdet sekä murskattu chili. Anna keiton kiehua 15 minuuttia.
  3. Leikkaa sillä välin porkkana ohuiksi kiekoiksi. Lisää porkkanat keiton sekaan ja anna kiehua vielä 10 minuuttia.
  4. Sekoita keittoon ihan lopuksi kookosmaito. Poista kaffirlimen lehdet, tarkista keiton maku ja tarjoile.
*Pienellä chilillä tarkoitan oikeasti pientä, noin puolitoistasenttistä kuivattua chiliä, jonka lajikkeesta minulla ei ole mitään käsitystä. Riippuu tietysti chilistä, mutta ainakin omat minichilini ovat riittävän tulisia antaakseen näinkin isolle määrälle keittoa sopivasti lämpöä.